|
     
|
Olen lapsesta asti harrastanut ihmisten analysointia ihan alitajuisesti.
Tarkotuksena ei ole kyylätä tai mitenkään hyväksikäyttää tätä taitoa,
mutta teen sitä täälläkin koko ajan. Lisää analyysejä en kuitenkaan enään
tänne tee, koska tämä ei ole oikea paikka niille. Aikoinaan tein Antista
vastaavan, joka on osoittautunut varsin paikkansapitäväksi.
Näitä analyysejä teen sillä perusteella minkälaisia fiiliksiä ihmisistä
saan heidän käyttäytymisensä perusteella. Lisäksi käytin Rikun tv esiintymistä
hyväkseni. Siitä ei tosin irronnut kuin vahvistus yhdelle luonteenpiirteelle.
Sanottakoon, etten ole koskaan tavannut Rikua henk.koht. enkä myöskään tunne
ketään, joka tuntee hänet.
Sori jo etukäteen, kun tämä venähti vähän pitkäksi. Saattaa sen joku jaksaa
lukea loppuun astikin. Joudun laittamaan sen useammassa osassa.
Sitten asiaan: Riku on mun mielikuvan mukaan varhain itsenäistynyt, kohtelias
perhepoika, joka on saanut hyvän kasvatuksen. Kasvattajana nään nimenomaan hänen
äitinsä, isän läsnäolosta en saanut mitään käsitystä syystä tai toisesta.
Riku omaa toisaalta usein vanhimmalle lapselle kehittyvää huolehtivaisuutta ja
vastuuntuntoa toisaalta hänen luonteeseensa kuuluu johtamishalua ja kykyä.
En näkisi Rikua minään kompromissintekijänä. Hän tykkää, että joko asiat
menevät kuten hän on suunnitellut niiden menevän tai sitten eivät mene ollenkaan.
Useimmat luonnehtisivat varmaan Rikua mukavaksi, avoimeksi ja helposti
lähestyttäväksi tyypiksi. Ite sanoisin, että Riku on kyllä mukava silloin kun
on mukava. Avoin ja helposti lähestyttävä hän on tiettyyn pisteeseen asti ja kun
se piste saavutetaan, ovi vedetään kiinni ja ovelle ilmestyy kyltti "yksityisalue,
läpikulku kielletty". Harvat ovat ne, jotka siitä ovesta käyvät. Sanoisin, että
Riku on ihminen, jolla on vähän ystäviä ja paljon tuttavia.
Riku on toisaalta sosiaalinen ja toisaalta taas myös ujo ja toisinaan myös vetäytyvä.
Riku on sekä avulias että antelias luonne. Hän ei pidä kynttiläänsä vakan alla.
Huolehtii hyvin vieraistaan eikä turhia pihistele.
Älykkyys on yksi Rikun vallitsevammista piirteistä. Huumorintajuakin löytyy ja se
pohjautuu nimenomaan älykkyyteen. Riku tietää paljon kaikenlaisista asioista,
mutta toisaalta on vastauksia vailla elämän suuriin kysymyksiin: mikä on elämän
tarkoitus? mistä olen tullut? ja ennenkaikkea mihin olen menossa? Henk. koht. olen
mieltynyt Rikun tapaan sanoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta jopa silloinkin kun
hän ei siitä mitään tiedä.
Rikun jaloihin ominaisuuksiin kuuluu myös "pyrin pitämään antamani lupaukset ja täyttämään
minulle uskotut tehtävät mahdollisimman hyvin" -mentaliteetti.
Sitten tullaan tän luonneanalyysin mielenkiintoisimpaan kohtaan. Rikussa on nimittäin
luonteenpiirre, josta en meinannut saada mitään tolkkua. Sen sivumausteena on jonkinlainen
ehdottomuus. Toisaalta tämä piirre on kadehdittava toisaalta pirun ärsyttävä. Se mikä se
pohjimmiltaan on, on yhä tavallaan epäselvää.
Olen kuitenkin tulkinnut sen niin, että tämä ominaisuus on, yllätys, yllätys....jatkuu'
'Ylpeys. Ylpeyttäkin on montaa lajia, eikä tämä ole leuhkuutta, jota aina ekaksi epäillään.
Rikun ylpeys on laadultaan "merikapteenin ylpeyttä".
Symbolisesti sanoen: Kapteeni seisoo haaksirikkoutuneen laivansa (tai sen mitä siitä on
jäljellä) kannella ja kieltäytyy itsepäisesti nousemasta vieraisiin aluksiin.
Ei, aluksen pitää olla oma, itse rakennettu juuri siten kuin kapteenimme on sen suunnitellut.
Epäilemättä on mennyt päiviä, jolloin kapteenimme ei ole tehnyt muuta kuin kasvattanut partaa
ja hengittänyt. Milloin on ollut pulaa sopivista rakennustarpeista milloin taas kapteeni ei
ole saanut aikaiseksi rakennuspuuhiin ryhtymista. Alkuun päästyään se kyllä sujuu ja työstä
tulee ei vain hyvä vaan vielä parempi.
Usein hänen aluksensa on ajelehtinut virtojen vietävänä maailman merillä ja kapteenimme on
keskittynyt vain olennaiseen eli hengissäpysymiseen.
Välillä hän kuitenkin tähyää, josko taivaanrannassa näkyisi maata, josta saisi sopivaa
materiaalia alusta varten. Samalla hän voisi katsastaa, löytyykö saarelta sopivaa vaimoehdokasta.
Tässäkin suhteessa kapteenimme on kranttu ja sitäpaitsi entisen vaimon haamu kummittelee yhä
vetten yllä ja heijastuu sieltä ajoittain kapteenimme mieleen.
Aika tulee kuitenkin tekemään tehtävänsä ja eräänä päivänä kapteenin alus karahtaa rantaan
ja hän voi aloittaa varsinaisen rakennustyönsä.
Näin kaunokirjallisesti sanottuna tämä loppuosa.
Yhteenvetona vielä sanoisin, että Riku on varsin mielenkiintoinen ja moniulotteinen persoona. Pintakerroksiin pääseen helposti käsiksi, mutta syvemmälle mentäessä homma vaikeutuu ja pohjalla on jotain, josta en saanut mitään käsitystä. Näin ei ole kaikkien ihmisten laita, vaan toiset on helppo lukea pohjaan asti, esim. Antti.
Lopuksi vielä sanottakoon, että tämä oli sitten minun ja vain minun käsitykseni ilmiöstä nimeltä Riku.'